Autumn rain

Huomenna psykologian kirjoitukset, terveystiedosta jo selvitty (enemmän tai vähemmän kunnialla). Ylihuomenna alkaakin sitten koeviikko, toivottavasti sen jälkeen jaksan aktivoitua bloginkin suhteen.

I will tell your story if you die

Tasan viikko terveystiedon kirjoituksiin. Mulla on vielä yksi kirja lukematta, mutta onneksi se ei ole kauhean paksu. Oon jo aika varma, että kyllä mä pärjään niissä kirjotuksissa. Tavoitteena mulla on C, tai ainakaan yhtään sen huonompaa en halua. Jos menee päin mäntyä, niin ei voi mitään. Enemmän mua huolestuttaa pääsenkö tällä hetkellä meneillään olevista kursseista läpi, tai päästetäänkö mua poissaolojen takia edes kokeeseen. Kirjoituksiin lukemisen ohella muut kurssit on vähän jääneet taka-alalle, eikä niihin jaksa juuri nyt keskittyä. Kiva juttu että koeviikko alkaa samana päivänä kun mulla on viimeiset kirjoitukset, eli sitä ennen ei oikein voi lukea kokeisiin.

 

Kaiken lisäksi mulla on viime vuoden lokakuusta asti ollut nilkassa erittäin sinnikäs niveltulehdus, joka ei ota vieläkään parantuakseen. Lääkkeet vaivaan sain huhtikuussa, annosta on nostettu ja nilkkaan laitettu kortisonia jo kolmesti puolen vuoden aikana tehostamaan paranemista. Eilen kävin taas lääkärissä, joka totesi että lääkitys ei ole tarpeeksi tehokas. Tulehdus oli jossain vaiheessa jo häviämässä, mutta ilmeisesti fyysisesti rankka 9 viikon työputki ei tehnyt kovin hyvää... Lääkäri sitten sanoi, että joudun vaihtamaan lääkkeen tabletista injektioon. Sama aine, mutta tehoaa paremmin kuulemma pistämällä. Neulakammoisena ihmisenä mun sydän tietysti pomppasi kurkkuun, mutta en viitsinyt sanoa mitään vastaan. Mä luulin, että kahden viikon välein otetuissa verikokeissa  kivuliaissa kortisonipiikeissäkin on tarpeeksi kestämistä... Ensi maanantaina pitäisi mennä sairaanhoitajan kanssa tuota pistämistä opettelemaan. Onneksi se tarvitsee tehdä vain kerran viikossa eikä päivittäin. Pelkästään niiden ampullien katsominen hirvittää mua, ja se yksi millikin näyttää siinä pienessä pullossa kauhean suurelta määrältä. Pelkään myös että injektiona tuo lääke aiheuttaa enemmän pahoinvointia kuin tablettina, mutta saa nähdä. Sain lisäksi vielä toisen lääkityksen rinnalle, joka otetaan päivittäin. Onneksi siinä ei pahemmin ole mitään sivuvaikutuksia.

Musta on jotenkin niin hassua, että näinkin pienen asian kuin yhden niveltulehduksen takia joutuu kaikkeen tällaiseen. Onneksi kaikkeen tottuu. :)

INKA

Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua

 pelottava puhuva hamsteri :(

 

 paita - Gina Tricot 14,95€

 

 

Tänään heräsin kello 4.30, menin kuuteen töihin, pääsin kymmeneltä ja kipitin kouluun ja palloilin siellä puoli kolmeen. Olo on lievästi sanottuna kuin zombiella 3,5h yöunien jälkeen. Koulun jälkeen kävin verikokeessa ja porasin kuin pikkulapsi, kun mua jouduttiin pistämään useampaan kertaan ilman tulosta. MIKSI näin käy aina?

Autumn

I'm going slightly mad

 

Jotain mitä todellakin haluan tarvitsen!

what goes around comes around

 Oon tällä viikolla ollut niin laiska, että jalassa on samat farkut ja joka päivä on eri bändipaita. Tällä kertaa vuorossa Alice Cooper. Ne on vaan niin mukavia ja helppoja, ei tarvitse miettiä mitä niiden kanssa pukee. Ehkä mä ens viikolla jaksan panostaa enemmän. Ehkä.



Yritän pitää mielessä.

Hei kohtalo, oon iso tyttö jo

 Tänään kävin postissa hakemassa Pantenen paketin, olin nopea ja sain uusia tuotteita ilmaiseksi :) Olin varma että ne lähettävät jotain testipakkauksia, mutta yllätyin positiivisesti kun olivatkin ihan  normaalikoossa. Löysin lehtilaatikosta cosmopolitanin mainoskirjeen, ja sorruin tilaamaan sen viideksi kuukaudeksi. Ja ainoastaan siitä syystä että MIESKALENTERI (<3). Ja tuli siinä mukana myös joitain Lumenen meikkejäkin. Toivottavasti muistan lopettaa sen tilauksen ajoissa, ettei tarvitse tilata sen jälkeen normaalihinnoilla...

 Kaikki tärkeimmät asiat. Sänky, puhelin, kaukosäädin ja pleikkaohjain! :D Jos tähän otetaan vielä jääkaappi ja läppäri, niin muuta ei tarvitse.